2021
Poliittisen valokuvan festivaali on käynnistänyt valokuvaajien ja taiteilijoiden mentoriohjelman. Ohjelman tarkoituksena on tukea tekijöitä pitkäkestoisissa tutkimuksellisissa kuvausprojekteissa. Avoimen haun kautta saapuneista 32:sta korkeatasoisesta hakemuksesta ohjelmaan valittiin vuodeksi 2021 kolme kuvaajaa: Naser Bayat, Shia Conlon ja Noora Sandgren.
PVF haluaa kannustaa kuvaajia pitkäkestoiseen visuaaliseen tutkimukseen. Paneutuneet kuvaushankkeet vaativat valokuvaajilta paljon sekä aineellisia että henkisiä resursseja. Usein myös ammatillisen palautteen puute ja käytännön resurssien rajallisuus ovat haasteita itsenäisesti työskenteleville kuvaajille. Sen vuoksi PVF haluaa tarjota pitkäkestoisten hankkeiden parissa työskenteleville valokuvaajille ammatillista tukea ja käytännön resursseja.
Mentoriohjelma tukee projekteja ja valokuvaajia yksilöllisesti, kunkin tarpeen mukaan. Ohjelmaan valitut kuvaajat saavat vuoden aikana alan ammattilaisten palautetta ja tukea aiheen syventämiseen, työn jäsentämiseen, kuvallisen muodon löytämiseen ja kuvamateriaalin editointiin. Sen lisäksi valittuja hankkeita tuetaan työskentelyapurahalla.
Mentoriohjelma on itsenäinen osa Poliittisen valokuvan festivaalin toimintaa ja se toteutetaan Patricia Seppälän säätiön tuella.
Naser Bayat
“WHAT YOU KNOW IS, YOU HAVE TO CONTINUE, YOU HAVE TO HAVE HOPE, AND HOPE SHOULD BE THE LAST TO DIE.”
[suom. “Tiedät, että on jatkettava, on pidettävä yllä toivoa – toivo olkoon se, joka kuolee vasta viimeisenä.”]
Naser Bayat on Suomessa asuva valokuvaaja, jonka juuret ovat Afganistanissa ja Iranissa. Hänelle valokuvaus on tapa tutkia ympäröivää maailmaa ja itseä, mutta myös kokemus elossa olemisesta ja tapa nähdä rationaalisen mielen taakse. Valokuvaus opetti Bayatin ottamaan vastaan uusia kokemuksia ja tunteita, kohtaamaan vaikeuksia, sekä etsimään vastauksia ja ilmaisemaan niitä valokuvan avulla. Katukuvaus on hänelle ennen kaikkea kieli, jolla puhua ihmisten kanssa. Se on myös keino näyttää ihmisille sellaista, mitä he eivät itse huomaa tai johon he eivät kiinnitä huomiota uppoutuessaan jokapäiväisiin rutiineihinsa.
Hope as Home -kuvausprojekti tutkii toivon merkitystä nuorille afgaaneille Suomessa ja Afganistanissa. Käynnissä olevat neuvottelut Yhdysvaltojen, Afganistanin ja Talebanin välillä ovat tärkeä ja historiallinen hetki Afganistanin tulevaisuudelle, sen kansalaisille ja nuorelle sukupolvelle. Neuvottelut voivat muuttaa nykyistä tilannetta huonommaksi tai olla alku ihmisten toivomalle valoisemmalle tulevaisuudelle. Bayat haluaa kuulla nuorten mielipiteitä ja tuntemuksia neuvotteluista. Projekti alkaa Suomesta nuorten afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden parissa ja jatkuu myöhemmin Afganistanissa – kuinka siellä nuoret kokevat tilanteen? Projektin kautta Bayat toivoo antavansa äänen kotimaansa nuorille. Valokuvilla on mahdollista visualisoida nuorten ajatukset ja tunteet, ja kertoa siten maailmalle käynnissä olevasta tilanteesta.
︎ Kotisivut
︎ bayat.naser
Shia Conlon
“WE ARE IN URGENT NEED OF NEW, MEANINGFUL STORIES THAT GIVE US BACK OUR AGENCY.”
[suom. “Tarvitsemme kiireellisesti uusia, merkityksellisiä tarinoita, jotka antavat toimijuutemme takaisin.”]
Shia Conlon on irlantilaissyntyinen, Helsingissä asuva taiteilija, joka käyttää taiteensa välineenä elokuvaa, valokuvaa ja kirjoittamista. Conlon selvittää taiteessaan tapoja, joilla marginalisoituneet ja traumatisoituneet ihmiset voivat ottaa omat tarinansa haltuun arvioimalla menneisyyttään uudelleen. Conlon on kiinnostunut vallan läsnäolosta sosiaalisissa rakenteissa, kuten sukupuolten, seksuaalisuuden, uskontojen yhteiskuntaluokkien, perheyksiköiden ja valtioiden määrittelyissä. Miten nämä rakenteet vaikuttavat ihmisiin, jotka yrittävät elää ja selviytyä niissä? Hän tarkastelee teoksissaan sitä, miten valta voidaan saada takaisin käyttämällä “todistamisen” tekoja: Puhumalla ääneen vaikenemisen sijaan ja katsomalla aktiivisesti kohti, eikä kääntämällä katsetta pois.
Sites of Dreaming -hanke dokumentoi transsukupuolisten hormonihoitoa Suomessa. Pitkäkestoinen dokumentaarinen hanke seuraa transsukupuolisia ihmisiä, joista osa käy läpi DIY (eli "tee-se-itse") hormonikorvaushoitoa ja osa kuuluu Suomen terveydenhuollon piiriin.
Projekti on valokuvien ja tekstin yhdistelmä, joka kulminoituu lopulta Zine-lehden muotoon. Teksti sisältää henkilökohtaisen esseen Conlonin omasta sukupuolenkorjausprosessista, kuvattujen henkilöiden haastatteluita sekä yleistietoa transkokemuksesta Suomessa. Zine-lehti toimii informatiivisena sukelluksena hormonaalisen hoidon prosessiin. Se toimii myös oppaana transsukupuolisille henkilöille: miten ja mistä saada tukea omaan siirtymävaiheeseen.
︎ Kotisivut
︎ shiaconlon
Noora Sandgren
“MONIMUOTOISUUTTA KUHISEVAN METSÄN SEASSA MINUUS ON SAANUT KASVAA. JATKUMME TOINEN TOISISTAMME JA TOISAALTA VIERAS ASUTTAA MEITÄ MITÄ SUURIMMASSA MÄÄRIN.”
Noora Sandgren on monialainen kuvataiteilija, joka työskentelee valokuvan, installaation, tekstien ja tapahtumallisten elementtien kanssa. Taiteessaan hän on tutkinut erilaisten materiaalisuuksien välisiä suhteita, ainesten kiertoa ja elävyyttä, hitautta. Työskentely on paikkasensitiivistä ja tapahtuu usein kotipuutarhassa. Sandgrenia kiinnostavat valokuvaan liittyvät eleet, erilaiset esittämistavat ja kameraton valokuva lempeänä anarkiana. Teokset ovat kuvajälkiä, joissa yhdistyy kuvaajan ja monen muun kuvaa rakentavan kanssaolo.
Projekti Metsänaapuri käsittelee kuvaajan yhteiseloa lähimetsänsä, Helsingin Keskuspuiston, kanssa. Sandgren on seurannut useiden vuosikymmenten aikana metsän laidoille leviäviä rakennushankkeita, painetta tiivistämiskehitykseen. Hän on havainnoinut, miten metsää nakerretaan vähä vähältä. Miten käsitellä moninaista elämää kuhisevien metsien ja niiden kanssa yhdessä elämisen menetystä? Projekti avaa näkymiä niihin monilajisiin suhteiden rihmastoihin ja ajallisiin tiivistymiin, jotka ihminen kykenee hetkessä rikkomaan. Projekti tuo esiin lähiluonnon erilaiset oliot, joiden kanssa ihmisenkin arkielo tapahtuu. Tuttu lähimetsä vilisee katveissa piilevää tuntematonta - miten kuulla ja nähdä sitä herkemmin? Sandgrenin työskentelyssä korostuu kokemuksellinen aistitieto. Hän pohtii työskentelyssään valokuvan ei-inhimillistä olemusta, sekä sen “villiyttämisen” mahdollisuuksia. Sandgrenin ja metsän olevaisten yhteiset kuvajäljet pyrkivät laajentamaan valokuvan pysäytyskeskeistä ja selkeärajaista olemusta.
︎ Kotisivut
︎ noorasandgren
Videoesittelyt mentoriohjelman projekteista
Poliittisen valokuvan festivaalin mentoriohjelmaan valitut kolme valokuvaajaa Naser Bayat, Shia Conlon ja Noora Sandgren esittelevät videoesityksissä valokuvausprojektejaan:
Kiitos Patricia Seppälän säätiölle mentoriohjelman tukemisesta!
SYANOTYPIATYÖPAJA
#TyöpajaPoliittisen valokuvan festivaali järjesti Uutelan ulkoalueella syanotypiatyöpajan 9.11.2021. Työpajan ohjasi kuvataiteilija Anne Roininen.
Osallistujat pääsivät myös seuraamaan Roinisen teosta Puu kaatui, jossa kokonainen puu valotettiin syanotypiatekniikalla. Puu nostetiin valotettavan kankaan päälle ja annetaan olla auringon UV-valon alla muutaman tunnin ajan. Lisäksi osallistujat saivat tehdä paperille omia syanotypioitaan käyttämällä ympäröivän luonnon materiaaleja, kuten lehtiä, oksia, käpyjä.
Festivaali haluaa kiittää yhteistyökumppaniaan Helsingin kaupunkia puun valotuksen ja työpajan tukemisesta.
onko luontokuva totta?
#KeskustelutilaisuusMiksi luontoa on tarve katsoa kameran läpi? Näyttävätkö luontokuvat oikean kuvan luonnosta? Mitä on oikea luonto tai oikea luontokokemus? Mitä luontokuvat tekevät ihmisten luontosuhteelle?
Poliittisen valokuvan festivaalin keskustelutilaisuudessa valokuvaajat Ritva Kovalainen, Antti Haataja ja Juha Suonpää keskustelivat festivaalin taiteellisen johtajan Anna-Kaisa Rastenbergerin kanssa siitä, miksi ja miten luontoa valokuvataan nykyään ja mikä on luontokuvauksen tulevaisuus. Keskustelu käytiin 1.12.2021 Suomen valokuvataiteen museolla ja sen tallenne on katsottavissa festivaalin YouTube-kanavalla.
Keskustelu käytiin suomeksi.
Kiitos Suomen valokuvataiteen museo yhteistyöstä!
2017
NäyttelyääniÄ
#Konsertti
Selja Purovaaran soolokonsertti sai ensiesityksensä Poliittisen valokuvan festivaalilla. Purovaaran edelliset soolokonsertit Kevätillan liturgia (2016) ja Lohtulaulu (2015) tutkivat ruman ja kauniin äänen rajapintoja. Näyttelyääniä-teoksessa keskiöön nousevat äänenvärit, resonanssi ja toisteiset rytmit. Huhtikuussa 2017 konsertti esitetään myös Tallinnan taidemuseo KUMUssa.
Kontrabasisti Selja Purovaaran luomat äänimaisemat kutsuvat katsomaan syvemmälle näyttelyn teoksiin.
Näyttelyääniä on soiva matka valokuvaan. Konsertissa kontrabasso ja ihmisääni muodostavat yksinkertaisen, kudosmaisen äänimaton, johon kietoutuneena näyttelytilaa ja -teoksia voi tarkastella uusin silmin ja korvin. Minimalistinen, äänimaisemanomainen Näyttelyääniä syntyy hetki hetkeltä näyttelyn teosten innoittamana: konsertin kuusi osaa peilaavat ja heijastelevat näyttelyn yksittäisiä teoksia, näyttelytilaa ja sen äänimaailmaa.
Selja Purovaara (s. 1989) on vantaalainen multi-instrumentalisti, säveltäjä, sovittaja ja pedagogi. Purovaaran muita projekteja ovat instrumentaalikvintetti Hohka, olohuonefolkyhtye Lovisan keinu, duo kanteleensoittaja, laulaja Sanni Virran kanssa sekä evankelisluterilaisen kirkon virsikirjaa tutkiva videoblogi Virsi päivässä.
Nälänhätä-lukudraamaesitys
#Näytelmä
Nälänhätä on haastattelunäytelmä, joka tarkastelee nälkää. Nälkä kärsimyksen muotona koskettaa ihmisiä kaikkialla maailmassa. Näytelmässä nälästä puhuvat muun muassa lintubiologi, ex-anorektikko, valokuvaaja ja pakolainen. Nälkää on monenlaista. Lukudraamaesitys kietoutuu yrityksiksi katsoa ja nähdä hädän erilaisia muotoja.
Näytelmä:
Marie Kajava
Ohjaus:
Henri Tuulasjärvi
Esiintyjät:
Joanna Haartti, Laura Halonen, Ella Lahdenmäki, Joonas Snellman
2016
Vuosi vaaleista – missä mennään Suomi?
#Valokuva-aktivismi
Tiistaina 19.4.2016 oli kulunut tasan vuosi eduskuntavaaleista, joissa Suomen kansa äänesti valtaan poliittiset päättäjät. Mikä oli Suomen henkinen ja yhteiskunnallinen tila huhtikuussa 2016? Miten tätä tilannetta voi kuvata?
Poliittisen valokuvan festivaali kutsui joukon valokuvaajia ja taiteilijoita ideoimaan ja toteuttamaan kuvia, jotka heidän mielestään kertoivat Suomen tilasta.
Hanke oli osa Poliittisen valokuvan festivaalia 2016 ja toteutettiin yhteistyössä Häiriköt-päämajan sekä Suomen valokuvataiteen museon kanssa. Valokuvat olivat esillä 19.4.– 3.5.2016 vaalijulistetelineissä Helsingin keskustassa.
Mukana valokuvaajat/taiteilijat:
Stefan Bremer
Iiris Heikka
Sara Hornig
Tuomas Linna
Sami Parkkinen
Miikka Pirinen
Perttu Saksa
Sanni Seppo
Adolfo Vera
Häiriköt-päämaja ( Jani Leinonen, Jari Tamminen ja Harro Koskinen)
Tärähtäneet Ämmät (Katriina Haikala ja Vilma Metteri)
Taskualbumit-hanke
#Valokuvatarina
Suomen valokuvataiteen museo toteutti keväällä 2016 yhteistyössä Helsingin yliopiston museologian oppiaineen ja Poliittisen valokuvan festivaalin kanssa hankkeen, jossa tallennettiin hiljattain Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden valokuvia, sekä kuviin liittyviä muistoja ja tarinoita.
Yhteensä 41 valokuvaa liitettiin museon kokoelmaan.Kuvien lahjoittajia pyydettiin valitsemaan matkapuhelimiltaan 5–10 heille itselle tärkeintä valokuvaa. Usein kuvista muodostui tarina, joka kertoi kotimaasta, vaikeasta pakomatkasta Euroopan halki ja Suomeen liittyvistä toiveista ja unelmista. Valokuvat kertovat vastaanottokeskuksissa turvapaikkapäätöstä odottavien ihmisten historiasta ja uudesta arjesta Suomessa. Kuvien luovutustilanteissa tehdyistä haastatteluista kertyi noin kymmenen tuntia materiaalia.
Hankkeessa työskennellyt irakilainen Ahmed Alalousi leikkasi materiaalista videokoosteen, jolla lahjoittajat kertovat heille tärkeistä kuvista. Alalousi on itsekin Suomeen syksyllä 2015 saapunut turvapaikanhakija, ja hän toimi hankkeessa tulkkina, valokuvaajana ja asiantuntijana. Taskualbumit oli esillä Suomen valokuvataiteen museon Prosessi-tilassa osana Poliittisen valokuvan festivaalia 3.2.-9.4.2017.
KODITON UNI
#Ääni-installaatio kehtolauluista Suomen valokuvataiteen museossa 15.3.-24.3.2016
Lauluista rakentui soiva tila, jossa erottui eri alueiden laulujen ominaispiirteitä, mutta myös yleismaailmallinen tarve tarjota lapselle turvaa nukahtamisen hetkellä.
Äänitaiteilija Alejandro Olarte rakensi teosta varten kaiutinköynnöksen, “Soivan nauhan”, jonka lukuisista pienistä kaiuttimista kuului kustakin vain yksi ihmisääni. Tilassa liikkuva vierailijan oli mahdollista painaa korvansa kiinni pieniin kaiuttimiin, jolloin yksittäiset laulut erottuivat äänien massasta.
Työryhmä:
Alejandro Olarte, Outi Korhonen ja 14 erikielistä laulajaa
Kehtolaulujen laulajat ja kielet
suluissa maa tai alue, jossa laulaja on oppinut kielen
Annette Kiener: SAKSA (Saksa)
Emma Raunio: SUOMENRUOTSI, ENGLANTI (Suomi)
Erick Dæhlin: NORJA (Norja)
Grisell Macdonel: NAHUATL (Meksiko)
Liza Umarova: TSETSEENI (Tsetsenia / Venäjä)
Manuel Lopez: ESPANJA (Espanja)
Mari Kalkun: VÕRU (Etelä-Viro)
Marouf Majidi: PERSIA (Iran)
Menard Mponda: SWAHILI (Tansania)
Mirjami Ylinen: SUOMI (Suomi)
Natalia Castrillón: ESPANJA (Kolumbia)
Olesya Skorbilina: VENÄJÄ (Venäjä)
Riham Isaac: ARABIA (Palestiina)
Ruben Gonzalez: ESPANJA (Argentiina)
Satu Ekman: SUOMI (Suomi)
Taika Ilola: SUOMI JA KARJALA (Suomi)
Tristana Ferreyra: ESPANJA ja GUARANÌ (Argentina)
Valisa Krairiksh: THAI (Thaimaa)
2015
Taidetyöpaja Kemiönsaaren naisille
#Työpaja
Kahdeksan kemiönsaarelaista naista aloitti huhtikuussa työskentelyn Marjo Levlinin vetämässä taidetyöpajassa, jossa etsittiin taiteellisia keinoja tulkita paikan merkitystä ja siihen kytkeytyviä omia henkilökohtaisia tarinoita.
Valokuvilla hiljaisuutta vastaan
#Työpaja
Olof Palme -koulu sahrawien pakolaisleirillä Algeriassa on ammattikoulu nuorille naisille. Hiekan tunkeutuessa luokkahuoneen jokaiseen sopukkaan ja sähkökatkosten pysäyttäessä työt tuon tuostakin, on opiskelijoiden kärsivällisyys koetuksella. Mutta halu oppia ja luoda on hykerryttävän suuri. PVF:n työpajassa opeteltiin valokuvailmaisun perusteita ja toteutettiin myös Olof Palme koulusta kertova lyhyt dokumenttielokuva.
Ekofoto
#Ekofoto
Poliittisen valokuvan festivaali käynnisti vuoden 2015 alussa Ekofoto-hankkeen, joka tutkii mahdollisuuksia tuottaa ja esittää valokuvia aiempaa ekologisemmin. Vuoden aikana tehtiin tutkimus eri pohjustusmateriaalien ja tulostuspapereiden ympäristövaikutuksista ja hiilijalanjäljestä sekä avattiin keskustelukanava Facebookiin, jonka tarkoituksena on tuoda esille ideoita ja pohdintaa aiheen ympärillä. Tutkimustyötä Ekofoto-hankkeen parissa jatketaan edelleen. Festivaali on halunnut olla itse konkreettisena esimerkkinä mahdollisimman ympäristöystävällisestä tavasta toteuttaa valokuvanäyttelyitä. Festivaali huomioi taideteosten kuljetustapojen hiilijalanjäljet. Myös näyttelyissä teosten pohjustuksessa on kokeiltu ekologisempia materiaaleja ja teokset ovat olleet esillä ilman pohjustusta.
Lue lisää PVF:n ajatuksia valokuvataiteen ekologisuuden puolesta Koneen Säätiön blogista:
︎Onko vaatimus valokuvataiteen ekologisuudesta ahdasmielistä?
Liity Ekofoton Facebook-ryhmään ja osallistu hankkeeseen!
︎ Ekofoto
︎ Lataa Paula Humbergin Ekofoto -raportti PDF-tiedostona
2014
Parantola
#Työpaja
Vanajan vankilassa toteutettiin syksyllä 2014 valokuvatyöpaja, jonka lopputuloksena syntyi elokuva nimeltä Parantola.
Työryhmä:
Parantolan asiakkaat
Kuvaus ja suunnittelu: Cynthia, Jaanus, Kullenberg ja 3573
Työpajan ohjaajat: Sanni Seppo ja Hannele Martikainen
VALOKUVAKONSERTTI
#Konsertti Valokuvakonsertti elokuvateatteri Andorrassa marraskuussa 2014. Teos koostui Pekka Turusen valokuvista ja Ismo Alangon elävästä musiikista.
